Ensimmäinen

Eilen kisattiin SM-mitaleista Heinolassa ja kilpailumuotona oli maastotriathlon. Minulle tuttu laji jo viime syksyltä, mutta nyt sarjana M35. Maastotriathlon eroaa joiltakin osin normaalista triathlonista. Uintimatka on kilometri ja se uidaan hallissa eräuintina. Meidän sarja ui samaan aikaan, joten tilannetta pystyi hieman tarkkailemaan uinnin aikana.  Saadun ajan perusteella lähdetään sitten pienen tauon jälkeen pyöräilemään siten, että nopein uimari starttaa ensimmäisenä ja siitä sitten lähdetään aina uinnissa tulleen aikatappion verran kärjen perään ajelemaan. Pyörä-juoksuvaihto on normaali ja maalissa ensimmäinen on voittaja.

Mulle uinti oli siis olkapääleikkauksista ja vuoden vähäisestä uintimäärästä johtuen hieman arvoitus. Ekat uintikilsat, tai oikeastaan metrit,  tälle vuodelle tuli viime viikolla. Kaikki 500metriä. Viikolla uin yhden kymmenen setin satasia aikaan 1.35 kahden minuutin lähdöllä. Eli näkymät ei olleet kovin vahvat, mutta olo oli toiveikas ja sanoinkin ennen starttia että kaikki alle 17 minuutin on plussaa. No, taktiikkana oli rauhallinen aloitus ja noin 1.40 satkuja, jolla loppuaika olisi 16.40 ja pikku hyytymisellä noin 17 minuuttia. Lisäksi ajattelin että kaikki turha liike pois, perse pintaan ja happea joka kolmannella. Lisäksi ilman volttikäännöstä ja kova potku päädystä plus aina muutama reipas potku perään jotta kädet ei rasitu liikaa. Eka satku meni jarrutellen 1.29 ja yllättäen aina jonnekin puoleenmatkaan pääsin aika tasan puolentoista minuutin satasia. Katselin satkun välein päädyssä olevasta kellosta aikaa noin puoleenväliin asti. Tuonne asti uinti tuntui vielä hyvälle. Loppu tuli hieman hidastuen, mutta kello pysähtyi kuitenkin aikaan 15.48. Mulle törkeän hyvä uinti ottaen kaiken huomioon. 24 sekuntia nopeampi kuin viime syksynä, jolloin kuitenkin uin kolmesti viikkoon. Syynä lienee kaikenkaikkiaan parempi kunto ja ilmeisesti keskimäärin 4km uintipotkuja per viikko tekee uintiasennolle hyvää.Uinnin jälkeen oli toisena seitsemän sekuntia keulaa perässä.

Sitten vaihto, saunan kautta tietty, ja pyöräilemään maastoon. Pyöräilyssä ei oikeastaan arveluttanut kuin kalusto ja se etten aja vaativalla reitillä puuhun tai riko renkaita kiviin. Alku oli aika nihkeätä eikä kropa ollut lämmin. Ajoin ekana lähteneen kilpailijan kiinni noin 300 metrin kohdalla ja sen jälkeen koitin ajaa kaikki vaativat pätkän täysillä ja palautella hieman helpoissa kohdissa. Taktiikkana oli saada Miikka Osmoon lisää eroa, uinnin jälkeen sitä oli vajaa puoli minuuttia, jotta juoksussa olisi mahdollisuudet kisata voitosta. Muut osallistuja ei olleet tuttuja edes nimeltä , joten heihinkin nähden piti koittaa ajaa lujaa. Ensimmäisen kierroksen alkupuoliskolla näinkin Miikan muutamassa kohdassa, ja arvelin että ero ei ole ainakaan kasvanut.  Reitti oli melko vaativa ja helpoilla pätkillä palauttelin sykkeen jonnekin 170 lyönnin nurkille jotta polkuajoon riittäisi vääntöä. Ekalla kierroksella kaaduin kerran laskussa, mutta muuten ei ollut ongelmia. Toinen jalkautuminen reitillä tuli toiselle kierrokselle lähdössä kun pysähdyin ottamaan uuden juomapullon ja samalla söin (tai join) yhden geelin. Toisella kierroksella ajo oli hieman parempaa, koska reitti alkoi olla tutumpi. Kierrosaika oli aika sama, mutta lopussa oioin hieman selkää juoksuosuutta varten. Pyörän keskisykkeet oli 169, mikä on mulla hieman alle maantieanakynnyksen.

Taas vaihtoon. Siinä ei ollut isoja ongelmia, hieman sähläsin pyöräilykenkien ja hanskojen kanssa, mutta aikaa siihen ei mennyt kuin varmaan enintään kymmenen sekuntia. Juoksu lähti taas aika vauhdikkaasti liikkeelle. Laskuvoittoiselle osuudelle päästelin alun 3.15 kilometrivauhtia, joka kyllä tasoittui jonnekin 3.40 kilsavauhtiin ennen ensimmäistä jyrkkää rinnettä vesitornille. Se ei ollut juostava, ja mun piti varoa kireitä pohkeita, joten en edes yrittänyt mennä nousua lujaa. Tornilta takaisin tullessa Miikka tuli vastaan ja arvelin eron olevan maksimissaan minuutin luokkaa.Seuraavana ohjelmassa oli jyrkät portaat alaspäin. Mulla oli vauhti ihan maksimissa ja koitin juosta tasaiset reippaasti kuitenkin yrittäen pitää sykkeet alle 175, jotta en kanttaisi pahasti. Pätkä loivaa nousua ja sitten olikin taas paha nousu harjulle. Siinäkin meni osittain kävelyksi. Mulla oli aika erilainen taktiikka kuin muiden sarjojen kilpailijoilla joita ohitin kierroksella- ne meni nousut paljon kovempaa, mutta tasaisella päästelin sitten ohi. Sitten vielä yksi paha nousu ennen hieman helpompaa pätkää yleisurheilustadionin juoksurataa.  Eka kiekka meni noin 15.10 ja olo oli ihan suhteellisen hyvä vielä. En viitsinyt katsella taakse, koska mulla oli ihan maksimivauhti päällä, joten ei siitä olisi ollut hyötyä. Vaihdosta nappasin muutaman palan suolakurkkua, koska pohkeet oli ihan kramppikypsät. Päälle huikka vettä. Väkevämpää en uskaltanut juoda, koska maha oli taas pyörän jälkeen sitä mieltä että entistäkin oli liikaa. Suolakurkku tuntui toimivan. Toisella kierroksella vesitornille nousu oli ensimmäistä vaikeampi. Takaisin kurvatessa kattelin missä muut tulee, mutta nyt ei ketään näkynyt. Toivoin että ero oli pysynyt samana, mutta samalla pelkäsin että se oli tuntuvasti kaventunut ja Miikka oli jo ohittanut kohdan joissa ekalla kierroksella törmättiin. Sitten taas nousu harjulle ja kone alkoi käydä aika punaisella, sykkeet reilu 180 ja mulla maksimi 189. Loppumatkan katselin taakse vähän väliä ja kun takalenkki oli ohi niin Miikka oli vasta menossa sinne. Sivufemma kohdatessa ja mulla hemmetin hyvä fiilis juosta loput vajaa kilsa maaliin vaikka olin aika valmis. Yritin vain pitää fokuksen vielä kisassa vaikka päässä pyöri kaikenlaista. Tiesin että nyt se tulee, ensimmäinen.

Nyt olen jo hieman kerennyt analysoimaan suoritusta. Uinti oli hyvä, pitää ihan jatkoa ajatellen miettiä paljonko potkutreeniä kannattaa sisällyttää ohjelmaan. Todennäköisesti  pystyn jo pikkuhiljaa uimaankin treeneissä, olkapäät ei tuosta kipeytyneet eikä oikeastaan ole vieläkään kipeät. Viime vuonna ne oli.  Mutta ilmeisesti potkutreenejä kannattaa jatkaa. Nyt nuo olkapäät ei hapota uidessa palautuksessa kuten ennen leikkausta, ainoastaan uintilihakset väsyi. Nekin aika vähän koska niitä ei ole.

Pyörällä annoin välineessä aika paljon eteen. Olen selkeästi paremmassa kunnossa kuin viime syksynä, mutta silti ajoin suhteessa 4-5 minuuttia hitaammin kuin muutamat viime vuonnakin mukana olleet kilpailijat. Nyt pienipyöräisellä joutui tekemään tosi paljon töitä teknisillä pätkillä, mikä varmaan söi myös jaksamista helpoilla pätkillä. Muuten ajoi tuntui kyllä nopealta ja kovempaa tuolla en päässyt, kaikki oli pelissä.

Juoksureitti oli huomattavasti haastavampi kuin viime vuonna, silloin rata oli sentään juostava.  Ainoastaan helpoin noista pahoista nousuista oli silloin mukana.Eikä tämä ole mitään kritiikkiä, maastokisahan tämä olikin. Juoksuaika oli kuitenkin puolitoista minuuttia kovempi kuin vuosi sitten, joten hyvä juoksu minulle ja juoksu on mennyt eteenpäin syksystä.

Muutenkin nämä maastokisat on mulle ihan ykköskategorian juttu, eli täällä halusin ehdottomasti menestyä ja kun tavoite toteutui niin en voi olla kuin tyytyväinen.

 Eli tästä on ihan hyvä jatkaa ensi tiistain rykäyksen kautta kohti sprinttiä ja muita kisoja. Loppuun vielä viikon vähät treenit

Viikko 21

ma:-
ti: 1h 10min juoksu, sis 4x1000 (3.54, 3.43, 3.36, 3.30) 4min pal
ke: 1h 10min  1km uintipotkut + 10x 100m VU 1.35/2"
to: 20min pilates + vatsat
pe: 1h 30min maastopyöräily + uinti 20min
la: SM-kisat yht 3h
su: taitaa tulla lepopäivä, ei vaan jaksa..

Yht: 7h 30min