SM-kisat

Työ on sarja köyhyyden aiheuttamia pakkoliikkeitä. No, onneksi täällä valtion leivissä nekin on karsittu minimiin, joten tässä joutaa näppäilemään kisarapoa ja hörppimään kofeiinia.

Eli SM-kisat. Mun uran ensimmäiset viralliset millään tasolla. Kun aloitin harrastusta reilu vuosi sitten, en tosiaankaan uskonut että pojotan heinäkuun ekana päivänä Kuusijärvellä oikeiden urheilijoiden kanssa kisainfossa. Mutta siellä sitä oltiin. Manageri, managerin patavahti ja mä.

Valmistautuminen kisoihin ei ollut ihan optimi, koska pelasin futista perjantai-iltana täydet yhdeksänkymmentä minuuttia, ja kroppa oli vielä sunnuntaina herätessä kuin olisi jyrän alle jäänyt. Varsinkin reidet oli melko kipeenä ja yläkroppakin oli saanut osansa. Ja jostakin syystä en saanut mitenkään kummoista jännitystä päälle, vasta hieman kisa-aamuna alkoi aistia tulevan koitoksen. Vaikka kyllä koko viikon kisoja tuli kelattua mielessä. Lähinnä noita vaihtoja, koska ne on tällaiselle aloittelijalle tällä tasolla ihan uutta. On vaikka minkälaista sääntöä ja vaihtopaikat pitää valmistella ynnä muuta.

No, itse kisaan. Otin kisaan reilun kymmenen minuutin verran uimalla, ja olo oli ennen kisaa hyvä. Sopivan latautunut, mutta kuitenkin luottavainen. Meitä oli noin 80 ukkoa, kaikki SM-mastersit lähtöviivalla. Etukäteen arvelin olevani uinnissa parempi kuin monet muut, joten otin paikan keskeltä eturivistä. Uinti lähtikin ihan hyvin käyntiin, mutta aika ahdasta oli uida kun ukkoa oli joka puolella, välillä jopa päällä. Mutta tuollaista se vaan on. Oma tila on otettava, sitä ei tarjota. Uinti oli oikeastaan kyseisestä syystä koko matkan melko helppo. Varaa olisi ollut kiristää, mutta ei tuolla oikein ollut viimeistä paria sataa metriä lukuun ottamatta tilaa uida. No vaihdossa olin kuitenkin oman sarjani neljäs, mihin olen oikein tyytyväinen. Aika 11.04.

Ekassa vaihdossa ei ollut mitään erikoista, paitsi että tarralliset pyöräilykengät nopeuttaisi varmaan kymmenen-viisitoista sekuntia. Mä laitan kengät jalkaan heti vaihdossa.Toinen vaihtoehto on asentaa ne valmiiksi polkimiin ja laittaa ne jalkaan pyöräillessä. Mulla on kenkien kiristys sellaisella boa-mekanismilla, jossa siis pyöritetään rullaa, jolloin nauhoitus kiristyy. Siihen saa menemään yllättävän paljon aikaa. Vaihtoaika mulla oli noin 3 ja puoli minuuttia, ja tämä johtui pitkästä vaihtoalueesta. Ensin varmaan liki sata metriä hölkkää ylämäkeen vaihtoalueelle ja saman verran alueelta pois ennen kuin sai siirtyä pyörän taluttamisesta ajamiseen. Sykkeet vaihdossa maksimi 181, ja mulla maksimi joku 185, joten aika täysillä menin. Vaihdossa meni pari ukkoa ohi.

Pyöräilyn aloitin taas hieman liian lujaa, mikä kostautuikin ekalla kierroksella vastatuulipätkällä (Oli  muuuten yllättävän tuntuva puhuri).  Pitäisi vain malttaa lähteä rauhallisesti. Mä ajan aika pitkälti sykkeiden mukaan, ja eihän ne nyt laskeneet ollenkaan, joten oli vain pakko tuupata. Kestän melko hyvin ajaa tämän matkan ilman karmeita happoja jollakin 165 sykkeillä, mutta nyt ne pyöri jopa välillä 170-175.  Tokalla ja kolmannella kierroksella ajaminen onneksi helpottui kun sain hieman palauteltua reisiä myörätuuliosuudella. ja sykkeetkin sain välillä kymmenen lyöntiä alemmaksi. Pyörä meni kaiken kaikkiaan ihan asiallisesti. Alussa minut ohitti yksi meidän sarjalainen ja joku muu, ja  itse ohitin matkalla muutamia eri sarjoissa ajavia sekä tukun naisia. Liikkuva keskari ilman vaihtoja 36.6km/h.

Toka vaihto menikin sitten ilman ongelmia, ja kesti kaiken kaikkiaan vaihtopaikalla viisitoista sekuntia.

Juoksun alku oli taas ihan tuskaa. Sykkeet oli jo valmiiksi reilu 170, ja yleensä en kestä juosta noilla sykkeillä kovinkaan pitkään. Ja rata oli vielä teknisesti ja myös fyysisesti aika vaativa pururatareitti. Alussa tuntui että pyöräosuudella juotu desi urheilujuomaa tulee ylös, mutta kyllä se taas mahassa pysyi. Sen kun alkaa tietää että aina tulee sama tunne ja siihen se sitten jää, niin asiasta ei ala panikoimaan. Juoksin aika tasaisesti hieman yli neljän minuutin kilometrivauhtia, ja sykkeet pyöri välillä 170-175. Ihan maksimia mulle. Alamäissä sain onneksi välillä tiputettua ne välillä alle 170. Yksi seurakaveri pyyhkäisi musta ohi hieman ennen juoksun puoltaväliä, mutta ei  mulla ollut mitään jakoja vastata vauhtiin.  Vaikka juoksun aika olikin  yli minuutin hitaampi kuin odotin, 21.12, niin positiivista oli se, että lääkäriltä ensiavuksi haettu rasitusastman tulehdusoireita vähentävä lääke esti pahimman kohtauksen. Maalissa sykkeet 181 pienen loppukirin myötä.

Kisoista ei jäänyt mitään jossiteltavaa. Sijoitus oli omassa sarjassa kahdeksas ja yhtään parempaan en pystynyt. Loppuaika oli 1.09.24.  Tuo oli nykykunnon mukainen maksimisuoritus ja minun olemattoman triathloniuran paras ja raskain kisa. Kärjelle jäin viisi minuuttia ja mitalista 4.20. Nuo viisi minuuttia on todella kovan työn takana poimia kiinni, mutta ajatuksena on treenata ensi vuosi sen verran paremmin että aika paranee neljä-viisi minuuttia. Jos vain terveyttä riittää.

Ja kai mun on pakko pikku hiljaa sisäistää olevani urheilija, koska tuota nimitystä joutuu noissa kisoissakin itsestään joskus käyttämään. Kiitokset mun managerille, Henkalle ja Satulle :) Huolto pelaa.





Loppuun vielä viikon treenit:

ma: pilates 10 min
ti: 1h 10 min 3.1km avovesiuinti
ke: pyörä 1h (18min vk) + juoksu 20min vk+ pilates 10 min
to: -
pe: futispeli 2h
la:-
su: 1h 10 min Sprintti SM

yht: 6h.

Tunteja ei nyt kesällä tule paljon, kun on kisat lähes viikottain, ja noista pitää aina yrittää palautuakin.