sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Lepoa ja laiskottelua

Viikko 3

ma: -
ti: -
ke:  1h traineri (sis 1-jalan pyörityksiä) + pilates + vatsat
to: 1h juoksu + pilates + vatsat
pe: 1h uintipotkut 2.35km + traineri 45min + pilates + vatsat
la: 1h  traineri (sis 2x20min vk) + pilates + vatsat
su: 1h uintipotkut 2.4km

Yht: 6h 30min

Lepoviikko on hyvä aloittaa lepopäivällä. Ja varmuuden maksimoimiseksi pidin perään toisen. Viikosta tulikin aika passeli lepoviikko. Muutama hyvä traineritreeni ja sopivan vähän juoksua jaloille. Kestävätpähän taas pari viikkoa mukana. Lauantain traineritreeni oli aika kiva. Ajelin 85 prosentin tehoilla mun FTP:stä, mikä siis on melkein sama kuin anakynnys. Tuon treenin keskiteho siis hieman alle 200 wattia mulla. Tuo on sellaista vauhtia että telkkarin katselu onnistuu-katselinkin Mäkäräisen Kaisan hienoa menoa- mutta välillä pitää tsempata. No Kaisaa mä kyllä katsoisin oli treeni millainen hyvänsä. Hieno urheilija

Tässä on mun paras kaveri nykyään noilla allassessioilla:


Rakkaalla lapsella on monta nimeä: etusnorkkeli, vapaauintisnorkkeli, keskisnorkkeli etuputki, otsaputki. Meillä on sellainen viha-rakkausuhde. On hienoo että tuo mahdollistaa näillä olkapäillä uimahallireissut ja ei tuo potkiminen hukkaan mene. Ja mä jopa tykkään siitä. Tänään pääsinkin ensimmäistä kertaa flow-tilaan ja en pysynyt ollenkaan laskuissa mukana. Ja kivaa on myös se, että tällä ei rasitu niskakaan samalla lailla kuin laudalla potkiessa. Ja jalat huutaa hoosiannaa.
   Mutta se toinen puoli. Se on myös mun ainut kaveri altaassa. Mulle uinti on ollut aina aika sosiaalista hommaa, toisin kuin muut lajit triathlonissa. Paitsi tietty itse triathlon. Ja esimerkiksi nuo torstain ohjatut uintitreenit on ollut todella mieluisia; vaikka mä en tunne kaikkia uimareita ja osankin vain nimeltä, niin musta on kiva aina tulla sinne, nähdä ja jutella noiden ihmisten kanssa treenien ohessa. Ja tää putki tavallaan estää tuon homman. Vaikka oikeestihan ne on nuo olkapäät. Samoin Lepuskin altaassa kaikki sosiaalinen toiminta jo puolitutuiksi tulleiden tyyppien kanssa on tuon kanssa perin hankalaa. Ja kurkkuakin välillä kuivaa kun tuosta hengittelee kovassa sarjassa. Mutta ei tää silti mitään kärsimystä ole. Ja mä uskon että tän vaiheen jälkeen täältä tulee, jos ei parempi, niin ainakin nälkäisempi urheilija yhteistreeneihin. Eli varokaa, teidän ykkosalue on mulle kolmosta!

Ja katsokaa nyt tuota. Vaikka ei olisi käsiä ollenkaan niin voisiko tuota vastustaa?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti