Perille ehdittiin sen verran ajoissa, että ajeltiin managerin mersulla pyöräilyreitti lähes kokonaan läpi ja kurvattiin pelipaikoille. Mä kävin ekana ajamassa pyörällä pari kilometriä, ihan vain tarkistaakseni että kaikki on kunnossa. Sitten tuttujen, lähinnä uintitreeneistä, moikkailua ja muuta sosiaalista höpinää. Nää kuuluu olennaisena tähän lajiin. Manageri katseli mun kamoja ja pyörää (pyysin myös bongaamaan hyvännäköiset tri-misut) sillä aikaa kun kävin tutustumassa juoksureittiin juoksemalla pari kilometriä Kuusijärven ympäri. Sitten ilmottautuminen ja numero kirjoitettiin tussilla käteen. Tuo oli hyvä juttu, koska en mä sitä vaihdoissa muistanutkaan. ne kysyi sitä aina väliaikojen takia. Seuraavaksi kamat paikoilleen, siis pyörä, kypärä, pyöräilykengät, pyöräilylasit ja lenkkarit. Päätin myös jättää kisatopin ekalle vaihtopaikalle. Ideana oli pukea se päälle vasta uinnin jälkeen, jotta se olisis kuiva ja en paleltuisi. Meillä välineurheilijoillahan on normaalisti märkäpuvun alla triathlonshortsit ja kisatoppi, jotta vaihdossa ei mene aikaa pukemiseen.
Sitten piti olla jo kiire lähtöön, joten vedin märkäpuvun niskaan ja verryttelin pari minuuttia uimalla. Vesi oli ihan ok lämpöistä, rannassa kuulemma 18 asteista. Kauempana oli kyllä huomattavasti viileämpää. Puku oli ihan hyvin asettunut päälle ja se ei kinnannut hartioista. No eihän meillä mitään starttia heti ollutkaan, vaan väijyin kisainfoa rannalla varmaan vartin verran ennen kuin se alkoi. Harmitti, koska olisin halunnut ehtiä uimaan kunnon lämmittelyn, koska yleensä jonkun kilometrin verryttelyn jälkeen uinti alkaa kulkea eikä olkapäät mene enää hapoille. Ennen lähtöä pongasin muutaman kovemman triathlonistin viivalta ja koitin katsella missä olisi seuratuttuja että voisi koittaa lähteä samaa vauhtia jonkun samantasoisen kanssa. Ei menisi heti alussa hapoille.
Ja sitten startti. Koitin lähteä ihan rennon kovaa hieman varman päälle, etten katkea heti. Vasemmalla vetikin hemmetisti jengiä ohi ensimmäisten parisadan metrin matkalla. No tämä ilmiö on mulle jo onneksi tuttu, lähes kaikki lähtee liian kovaa omaan tasoon nähden, joten maltoin mieleni. Yritin katella hyvää peesiä, mutta vasemmalla oli ahdasta ja oikealla joku hyvä uimari veteli liian oikealle, joten pidin oman suunnan ja uin itsekseni. Pikku hiljaa ohittelinkin uimareita ekalle poijulle mennessä. Sieltä sain kiinni edellä olleen kolme uimarin ryhmän, joiden kanssa uin seuraavalle poijulle noin pari-kolmesataa metriä. Joku taisi siitä jo tipahtaakin. Kädet tuntui tässä vaiheessa vielä hyvältä eikä hengityskään isommin ahdistanut, joten kiristin hieman vauhtia ja ohitin aiemmin peesaamani uimarit. Rantautuminen on mulle aina uinnin jälkeen vaikeaa. Yleensä huimaa niin paljon, että ei meinaa pysyä pystyssä ja tämä kerta ei ollut poikkeus. Hoipuin vaihtoon, ja sykemittarin kello näytti 11.20. Tavoitteena oli uida minuutti kovempaa, joten ihmettelinkin kun manageri sanoi minun olevan neljänneksi nopein. Aika monta uimaria tuli siten matkalla ohitettua. Ilmeisesti viileä vesi kangisti muidenkin matkavauhtia. Syke oli 171 rannalla
Eka vaihto oli melkoista räpellystä. Itse märkkäri lähti ihan kohtuullisessa ajassa, ehkä viitisentoista sekuntia, mutta proot riisuu sen viidessä. Kisatoppi juuttuikin sitten märkään ihoon, ja sen kanssa taistellessa meni melkein puoli minuuttia. Ja yritin pukea vielä irtohihat, mutta sählättyäni niidenkin kanssa tovin päätin luopua niistä ja läksin pyöräilemään.
Pyöräreitti oli alussa tasainen ja myötätuuli auttoi paljon. Ekan vitosen keskari olikin reilusti yli 40km/h. Alussa muutama kuski meni minun ohi, mutta koitin pitää heihin kymmenen metrin välimatkaa, koska kyseessä oli peesikieltokisa. Jota ei tosin valvottu millään lailla. No kun vastatuulipätkä sitten alkoi takaisin tullessa, niin ajoin samojen ukkojen, ja muutaman muunkin ohi voimieni tunnossa. Ei oo nää vetohommat aina niin suosittuja. Joku neljä kuskia jä kyllä ihan takarenkaaseen kiinni, joten vedin siinä kilsan-pari letkaa kunnes tuntui että jalat on ihan muusia. Kolme kuskia menikin ohi, ja yritin pitää sääntöjen sallimat 10 metriä edellä ajaviin. Tästäkin peesistä on todella paljon hyötyä verrattuna siihen että ajaisi ihan yksin, joten sain jalat taas toimintakuntoiseksi. Kohta pari kuskia tipahti, ja ajelin eka lenkin täyteen yhden kisailijan takana. Myötätuulipätkällä oli taas hyvä jalka, ja vedin kaverista ohi, mutta tämän jälkeen arvoin yhdessä risteyksessä ja jäin taas hieman perään. Loppumatka menikin ihan asiallisesti vaihtoon asti. Pyöräillessä sykkeet oli hieman yli 170. Taisin juuri viimeisessä blogissa valittaa että sykkeet ei nousseet, mutta eipä ollut nyt koko kisassa sitä ongelmaa. Maksimisyke mulla on noin 188. Pyöräilyaika ilman vaihtoja oli jotakin 32.20 ja liikkuva keskinopeus noin 36km/h. Hemmetinmoinen tuuli verotti jonkun verran aikaa. Tosin ennen lähtöä olisin ollut tyytyväinen johonkin 35km/h keskariin. Hyvä pyöräily kaiken kaikkiaan.
Toinen vaihto alkoi kunnon kaatumisella pyörällä. Tuli vedettyä ihan oikea bar over :) Edessä oleva kaveri veti jarrut kiinni aika yllättäen ja enhän mä väsyneenä kerennyt reagoida ajoissa. No anyway, mun mokahan tuo oli. Pyörä puuta vasten, kypärä ja lasit maahan, moikat managerille (hyvin menee..) ja kenkien vaihto. No, se ei mennytkään kuten elokuvissa. En saanut vasenta kenkää vedettyä jalkaan kerralla, niin pohje kramppasi ihan rusinaksi. Hetken jo ajattelin että kisa oli sitten siinä. Sitten nopea venytys ja toinen kerta onnistuikin. Sitten vielä oikea tossu varovasti jalkaan ja baanalle. Mä puen lenkkarit aina avaamatta nauhoja, mutta ilmeisesti pitää hommata normaalien nauhojen tilalle sellaset joustavat versiot.
Juoksusta en ollut etukäteen oikein varma. Olen toki pelannut jalkapalloa hieman ja yrittänyt juosta lenkkejäkin, mutta melko vähäisiksi määrät on jääneet. Ajattelin, että alle 23 minuutin en tuosta 5.4 kilometristä selviäisi. Lähdin juoksemaan mielestäni rennosti, mutta mittari väitti vauhdin olevan 3 min 45s/km, eli tuollaista reilua 3200 metrin coopperin vauhtia. Tuo ei kyllä tuntunut missään, kuten ei mulla yleensäkään pyöräilyn jälkeiset juoksut. Ei ole minkäänlaista kontrollia juoksuun. Himmasin vauhdin kuitenkin lähes neljään minuuttiin kilometri, koska en mä nyt noin kovassa kunnossa ole että tuota vauhtia olisin jaksanut reilua viittä kilometriä. Juoksu kulki ihan hyvin. Vedin sellaisia neljän minuutin ja neljän viidentoista kilometrejä. Ohitin yhden kollegan kääntöpaikalla ja joku ohittin minut melkein heti lähdön jälkeen. Koko matka piti hieman varoa pohkeita, ja juosta niillä korostetun vähän. Loppulenkki olikin hetken kivaa, kun väsyneen ja urheilijan näköistä porukka juoksi vastaan ja oma juoksu kulki. Ajattelin että ehkä mä sittenkin olen jonkun sortin urheilija kun ei nuo minulle pärjää. Lopussa alkoi hengitys ahdistaa, ja joku huohotti jo lähes selän takana ja pohkeita kiristi. Pikku loppukiri ennen maalia ja kukaan ei tullut ohi. Juoksuaika oli 22.13, joten yläkanttiin meni. Syke oli juoksussa alussa 171, josta se tasaisesti nousi sataankahdeksaankymppiin. Eli melko lähelle maksimia.
Loppuaika oli 1.08.18 ja sijoitus seitsemäs varsin kovatasoisessa seurassa. Ajasta voisin saada minuutin pois paremmilla vaihdoilla, mutta muuten tuo on tämän hetken maksimisuoritus. SM-kisoihin heinäkuun alussa pitäisi parantaa viitisen minuuttia, sillä alkaisi olla lähellä podiumia omassa sarjassa. No, tästä juoksusta lähtee pari minuuttia, koska nyt matka oli ylipitkä. Tosin fillari oli vajaan kilometrin lyhyt. Ja uinnista voisi sen minuutin napata. Loput tulisi saada pois ihan urheilemalla kovempaa :) Tosin tässä on sen verran lyhyt aika niihin kisoihin, että eipä tässä ehdi oikein muuta tekemään kun virheitä.
Tämmöiset fiilikset jäi kisoista näin aloittelijan näkökulmasta. Hauskaa oli. Kiitokset managerille ja matka jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti